Mut eräänä päivänä, kun sitä vähiten odotin, tuli meiän tontille joku tummahipiäinen nainen, joka huus :''MIKE!! SUT OLIKIN YLLÄTTÄVÄN VAIKEE LÖYTÄÄ!!'', kurkkasin alas ikkunasta, enkä siltikään tajunnu kuka se nainen oli.
Lopulta päätin mennä tervehtimään sitä ei niin normaalilta vaikuttavaa tuntematonta - eikä sen kasvot näyttäny tutuilta ollenkaan.
Pian se tajuski, et mul ei ollu mitää hajuu kuka se oli - ja sen vaaleehampainen hymy katos ja tilalle tuli murjottava katse.
-''Eksä muista mua Mike!? Mä oon Veronika Marrssholw!!'', se kilju päin mun naamaa. Ja sit mä muistin, se oli mun joku puolituttu ystävä. Hymy palautu sen kasvoille.
-''Mitä sä teet täällä?'', Veronika melkein purskahti nauruun kuullessaan kysymyksen, mietin mitäköhän hauskaa siinä sit oli.
-''Mike hei, mä muutin tänne!'', suuni loksahti auki ja tunsin melkein kaatuvani selälleni, Veronika vaan tuijotti ja hymyili. Lehtori eikä Amanda sen koommiin taia tykästyä ajatukseen.
Se nainen oli kyllä tottuvaista sorttia, heti kun sisään pääsi, otti lehden ja kävi lukemaan, lisäks ehotti remonttia. En uskaltanut vastata mitään, pelkäsin hänen ylileimuavaa tempperamenttia - ja sitä mitä Lehtori sanois kun sais tietää. Se tuskin olis yhtä leväperänen näissä asioissa.
Amanda ei ainenkaan ollu asiasta moksiskaan, katso vaan Veronikaa alta kulmien ja kysy ''isi, kuka toi täti on?'', ennen ku kerkesin vastatakaan, Veronika jo esittelikin itsensä. Huokaisin. Naiset on hankalia.
''Mikee!! Oletko alhaalla?'', kuului kaunis naisääni, helvetti pääsisi kohta irti. Veronikaa ei näyttänyt kiinnostavan pätkääkään, se leikki vaa Malibun kanssa ja ei huomannu kuinka peloissaan halasin Amandaa, jolla oli huvittunu ilme kasvoillaan. Se ei tainnu aavistaa.
''Mike! Kuka tuo nainen on?!'', helvetti tosiaan pääsi irti, Veronika asetti Malibun maahan ja veti hymyn kasvoillensa.
''Ai moi, mä oon Veronika, Miken frendi kouluajoilta. Ja sä olet?'', Lehtori yritti pitää naamaa pokkana ja kuulin kuinka sen hampaat kirskuivat.
''Minä olen Yliopiston Lehtori.'', Veronika hätkähti ja huojahti hiukan taaksepäin. Lehtori katsoi meitä kaikkia kädet puuskassa äkänen ilme kasvoilla, jopa Veronika tunsi pelkoa.
''Siis..ooks sä Miken vaimo?'', Lehtori nyökkäs vastaukseks ja sen katse suunnahti muhun.
''Ja herra vois selittää miks tuo nainen on täällä?'', pala juuttui mun kurkkuun sillä hetkellä, mut onneks pelastava enkeli - Veronika, hoiti pisteet taas kotiin.
''Mä muutin tänne!'', Lehtorin kasvoille lykkäänty skokeerattu ilme ja näytti siltä et se ois kohta poissa pelistä.
Vaikka siinä kestikin pari tuntia riitelyä - äkästä tuijottamista ja Amandan nauramista melkein kuoliaaks - Veronika sai jäädä meille. Tosin Lehtori piti silmällä, ettei se pokais mua, samal se pakotti mulle mun aiemman tyylin.
Ehkä tästä seuraa jotain hyvää - tai sitten jotain hyvin, hyvin pahaa.
Kommentit